igG-vasta-aineisiin perustuvat yliherkkyystestit

Tunnen häiriön voimassa. Ihmiset tekevät itselleen yliherkkyys- ja allergiatestejä kotona, ja luulevat saavansa tarkkaa tietoa ruoka-aineista joita he voivat tai eivät voi syödä. Testit ovat kalliita, eivätkä suoraan sanottuna ole kovin luotettavia. On helppo lietsoa pelkoa. Testejä myydään kertomalla, että niillä voi testata kymmeniä, tai jopa satoja, ruoka-aineita ja perään listataan paljon epäspesifiä oireita jotka voivat liittyä melkein mihin tahansa sairauteen tai tilaan; väsymys, päänsärky, nivelkivut, lihassäryt, tukkoisuus, suolisto-oireet, närästys, ihottuma, kognitiiviset ongelmat… ne voidaan yhdistää kymmeniin erilaisiin elimistön tiloihin.

IgG on ihmisen yleisin vasta-aine. Kotona tehtävät yliherkkyystestit, kuten lähes sata euroa maksava Food Detective tai esimerkiksi laboratorioon lähetettävä ELISA pyrkivät todentamaan mahdollisen yliherkkyyttä aiheuttavan ruoka-aineen veressä esiintyvän immunoglobuliini G:n perusteella. Myös esimerkiksi MDD pitää testipatteristossaan IgG-testiä. Tehdään ensin selväksi allergian, intoleranssin ja yliherkkyyden ero, sillä nämäkin sekoitetaan usein iloisesti markkinamiesten puheissa. Allergia tarkoittaa sitä, että elimistö reagoi ruoan proteiineihin. Allerginen reaktio liittyy ihmisen immuunijärjestelmän toimintaan ja se voi olla välitön (igE-välitteinen) tai hidas. Näihin liittyy lähes aina tulehdusvälittäjäaineiden (esim. histamiinit, sytokiinit, leukotrieeni) läsnäolo. Allerginen reaktio ilmenee kutinana, ihottumana, turpoamisena, mutta voi oikeasti olla hengenvaarallinen ja johtaa anafylaktiseen shokkiin. Allergian voi testata luotettavasti vain laboratoriossa tehtävällä vasta-ainealtistuksella tai nauttimalla mahdollisesti allergiaa aiheuttavaa ruoka-ainetta lääkärin valvonnan alaisena. Intoleranssi ja yliherkkyys lokeroidaan usein samaan kategoriaan. Ne eivät kuitenkaan ilmene immuunijärjestelmän kautta. Ongelma on, ettei voida varmasti sanoa mistä yliherkkyys tai intoleranssi johtuu. Syynä voivat olla suoliston tai ruoansulatuselimistön (refluksitauti, SIBO), toiminnan häiriöt, puutos ruoka-aineita pilkkovissa entsyymeissä (laktoosi-intoleranssi tai muut entsyymipuutokset) tai muut aineenvaihdunnalliset häiriöt. Ruoka voi aiheuttaa elimistöön lievän tulehdusvasteen, tai oireet voivatkin tulla esimerkiksi säilytysaineesta jota ruokaan on laitettu.

Pahimmassa tapauksessa väärät ”diagnoosit” yliherkkyyteen liittyen voivat peittää jopa vakavammat taudin alleen (mahasyöpä). Siinä missä IgE indikoi altistusta allergeenille, IgG ei välttämättä kerro yliherkkyydestä mitään. Suurin osa ihmisistä kehittää IgG-vasta-aineita lähes kaikille ruoka-aineilla, ja tämä on normaali epäspesifinen vaste joka kertoo altistuksesta, mutta ei herkistymisestä. IgG-vaste voi itse asiassa olla jopa IgE-välitteiseltä ruoka-aine-allergialta suojaava tekijä. Esimerkiksi ihottumasta ja maito- sekä muna-allergiasta kärsineillä lapsilla joilla on ollut korkea IgG-vaste nimenomaan näihin allergeenehin, on ollut suurempi todennäköisyys sietää näitä ruokia myöhemmällä iällä.

Ei ole yksinkertaisesti olemassa luotettavaa dataa siitä, että mittaamalla IgG-vasta-aineita voitaisiin diagnosoida allergioita tai yliherkkyyksiä, tai että nämä vasta-aineet aiheuttaisivat oireita. IgG-testit tuottavat valitettavan usein vääriä positiivisia tuloksia jolloin ruoka-aineita jätetään turhaan pois, tai vääriä negatiivisia tuloksia jolloin oikeasti reagoivia ruoka-aineita ei karsita ruokavaliosta. IgG-testeillä ei voida tehdä diagnooseja eivätkä niiden tulokset ja oireet korreloi keskenään. Ei ole myöskään julkaistu yhtään kliinistä tutkimusta siitä, että IgG-vasta-aineiden määrästä voisi päätellä minkään ravintolisän tai vitamiinitarvetta. Kaikki nämä väitteet ovat kehitetty vain kuluttajan rahojen siirtämiseen markkinamiesten taskuun. Väkisin nousee mieleen myös kysymys, että kuka näitä testejä validoi tai kuka niiden paikkaansapitävyyden tarkastaa? Kuinka voidaan olla varmoja, että ne ylipäätään edes mittaavat sitä mitä niiden on luvattu mittaavan? Ihmiset ovat saaneet testeistä ristiriitaisia tuloksia. Kotitestien tulokset eivät ole täsmänneet laboratoriossa tehtäviin tuloksiin tai sama ihminen on saanut kahdella eri kerralla erilaisia tuloksia. En väitä tässä etteivätkö laboratoriot mittaisi vasta-aineita oikein, mutta IgG-mittauksesta ei yksinkertaisti voi päätellä ruoka-aineyliherkkyyttä.

Darth Vader ei suosittele IgG-testien käyttöä niiden alhaisen luotettavuuden takia. Käytä vähät rahasi mieluummin johonkin järkevämpään. busted

Antico A, Pagani M, Vescovi PP, Bonadonna P, Senna G. Food-specific IgG4 lack diagnostic value in adult patients with chronic urticaria and other suspected allergy skin symptoms. Int Arch Allergy Immunol. 2011;155(1):52-6.

Atkinson W, Sheldon TA, Shaath N, Whorswell PJ. Food elimination based on IgG antibodies in Irritable Bowel Syndrome: a randomised controlled trial. GUT 2004;53:1459-1464

Beyer K, Teuber SS. Food allergy diagnostics: scientific and unproven procedures. Curr Opin Allergy Clin Immunol. 2005 Jun;5(3):261-6. Review.

Kihlstrom A, Hedlin G, Pershagen G, Toye-Blomberg M, Harfast B, Lilya G. Immunoglobulin G4-antibodies to rBet v 1 and risk of sensitisation and atopic disease in the child. Clin Exp Allergy 2005; 35: 1542-49 Lay Advisory Committee. Allergy and allergy tests: A guide for patients and relatives. The Royal College of Pathologists (London) June 2002:1-10

Stapel SO, Asero R, Ballmer-Weber BK, Knol EF, Strobel S, Vieths S, Kleine-Tebbe J; EAACI Task Force. Testing for IgG4 against foods is not recommended as a diagnostic tool: EAACI Task Force Report. Allergy. 2008 Jul;63(7):793-6.

Tomicić S, Norrman G, Fälth-Magnusson K, Jenmalm MC, Devenney I, Böttcher MF. High levels of IgG4 antibodies to foods during infancy are associated with tolerance to corresponding foods later in life. Pediatr Allergy Immunol. 2009 Feb;20(1):35-41.